HIEMAN MINUSTA

Synnyin pääkaupunkiseudulla 29.10. 1979. Perheeseeni kuuluu mieheni Marko ja pkk-mäykky Luca. Näillä sivuilla pääset tutustumaan asioihin ja ”olentoihin”, jotka ovat minulle tärkeitä.

Minä ja jääkiekko

Olen rakastanut jääkiekkoa ihan pienestä saakka. Olin 6-vuotias, kun päätin asuinpaikastani huolimatta ryhtyä TPS:n kannattajaksi, vaikka en ollut silloin edes koskaan käynyt Turussa. Onneksi vanhempani jaksoivat ymmärtää välillä jopa hysteeriset mittasuhteet saanutta fanittamista ja kuskasivat minua Turkuun katsomaan pelejä. Kävin tietysti katsomassa kaikki TPS:n ottelut pääkaupunkiseudulla, mutta hienointa oli päästä kotihalliin. Pelaajista ehdoton ykkössuosikkini on ollut jo todella kauan Saku Koivu. Seurasin Sakun pelejä Tepsissä ja pääsin kokemaan huikean jääkiekkoelämyksen, kun kävin New Yorkissa 1996 katsomassa New York Rangers - Montreal -pelin! Saku on säilynyt suosikkina, vaikka hän onkin siellä kaukana Montrealissa. Suurin haaveeni olisi päästä sinne katsomaan Sakun kotipeliä.

Kaikki kysyvät, miksi TPS, kun olen kotoisin ihan muualta. En edes muista, miksi aikoinani valitsin suosikkijoukkueekseni TPS:n, mutta katua ei ole tarvinnut. Kesäkuussa 2000 toteutin unelmani ja muutin Turkuun. Olen toiminut TPS:n fanivetäjänä kuusi kautta sekä kaksi kautta Tepsiläiset ry:ssä ja fan clubien kattojärjestön SM-liiga Fan Clubit ry:n puheenjohtaja. Peleissä olen jopa sairaalloisen taikauskoinen, kaikki täytyy tapahtua tutun kaavan mukaan. Voittosukkani pääsivät jopa Turun Sanomiin :) Jääkiekko on iso osa elämääni. Se ei ole harrastus, vaan elämäntapa, josta en voisi koskaan luopua.

Minä ja koirat

Pienestä asti kinusin vanhemmiltani kirpusta norsuun kaikkia mahdollisia eläimiä, mutta mitään ei meille ostettu. Oman koiran olen aina halunnut. Onneksi sain pienenä hoitaa tätieni afgaaninvinttikoiria ja kohdistaa eläinrakkauteni niihin. Mietin pitkään oman koiran ostoa muutettuani pois kotoa. Koiralla oli nimi jo viisi vuotta, mutta rotu vaihtui saksanpaimenkoirasta loppujen lopuksi perhoskoiraan. Rakas ystäväni Nikke muutti luokseni kesällä 2002. Nikestä voit lukea lisää Niken omilla sivuilla. Toisen koirani ostin kesällä 2005 ja niin pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira Luca tuli riemastuttamaan arkeamme. Myös Lucasta löydät lisätietoa Lucan omilta sivuilta. Sittemmin laumaan on liittynyt Lucan lapsoset Rico ja Cera sekä pieni pippurinen Cira. Koirat ovat minulle kaikki kaikessa, erittäin tärkeitä. En voisi kuvitella eläväni ilman niitä. Koirani on ehkä ”hieman” lellittyjä otuksia. Niille ei esimerkiksi sängyn jalkopääpaikka kelpaa, vaan kaikki nukkuvat sängyssä, Luca vielä mielellään peiton alla. Välillä parisängyssä ei meinaa minulle enää tilaa löytyä, kun koirat valloittavat koko sängyn. Kaikenlaisia tunteita naurusta itkuun ja surusta riemuun olemme koirien kanssa kokeneet. Yhdessä.

Minä sairaanhoitajana

Niin kauan kun mitään muistan, olen aina halunnut olla sairaanhoitaja. En koskaan edes hakenut millekään muulle alalle, koska tiesin, mihin minut on luotu. Opiskelin Turun ammattikorkeakoulussa vuosina 2001-2004 sairaanhoitajalinjalla ja valmistuin 28.5. 2004. Siitä asti olen työskennellyt oman alani työpaikoissa, ensin lasten poliklinikalla, sitten kiertävänä hoitajana, lasten kirurgian osastolla, aikuisten neurokirurgisella, ambulanssissa, ensiavussa ja myös perusterveydenhuollossa. Vaikka palkka välillä kismittääkin, herään mieluummin aamulla siihen, että on kiva mennä töihin. En vaihtaisi työtäni parempipalkkaiseen konttorityöhön. Erittäin aamu-unisena ihmisenä kolmivuorotyö sopii minulle hyvin.